Kieran ei syntynyt onnellisten tähtien alle. Eikä edes toivottuna. Bronxissa asuva Odette North ei olisi ikimaailmassa tahtonut synnyttää maailmaan väkivaltaisen miehensä Normanin lasta, mutta hänellä ei pahemmin ollut vaihtoehtoja. Niinpä muutama päivä ennen joulua maailmaan syntyi poikalapsi nimeltä Kieran Nicholas. Noin muutaman kuukauden ajan heitä saattoi jopa kutsua perheeksi. Odette oli suorastaan ihmeissään, miten positiivisesti lapsi oli vaikuttanut Normaniin ja hetken aikaa toivoi parasta. Sitten Norman löi häntä kuitenkin kerran. Pian toisen kerran ja siitä se kaikki sitten taas lähti. Kerran Odette yritti jopa paeta poikansa kanssa, mutta Norman sai heidät heti kiinni ja siitä lähtien Norman pahoinpiteli vaimoaan päivittäin. Kieranin oli ihan turhaa mennä väliin - silloin hänkin vain saisi turpaansa. Eikä Odettekaan suostunut siihen, vaan hän oli käskenyt poikansa pysyä kaukana vanhempiensa välisistä nujakoista.
Kieran tiesi hyvin koko tilanteen olevan väärin ja ihan perseestä, mutta ei hän voinut siitä kertoakaan, kun Norman aina uhkaili tappavansa Odetten. Siis onneksi pojalla oli ystäviä ja harrastuksia, joiden avulla saattoi karata kamalaa todellisuutta. Varsinkin musiikki oli Kieranille hyvin tärkeää. Ensimmäisen kitaransa hän sai äidiltään jo ihan pikkumukulana. Muuhun hänen vanhemmillaan ei ollutkaan varaa, mutta Kieran opetteli muidenkin instrumenttien soittoa ystäviensä luona. Ja toki hän lauloi ihan muuten vaan. Pienen pojan koulunkäyntikin sujui juuri laajan sosiaalisen elämän vuoksi hyvin. Hänelle oli helppoa paeta kodin tilannetta jonkun ystävän luo ja soitella heidän kanssaan muutama nuotti.
Sitten kymmenvuotiaan Kieranin koko elämä romahti yhtäkkiä: Norman tappoi Odetten ja Kieran oli näkemässä tämän. Edelleenkin Kieran muistaa kaiken sen veren ja äitinsä armon anelut. Ja sen laukauksen. Tapahtuman jälkeen Kieran sitten lähetettiin laitoskierteeseen. Huonon käyttäytymisen vuoksi hän jopa joutui vaihtamaan laitosta kerran jos toisenkin. Kieranin arvosanatkin alkoivat laskea, pojassa näkyi jopa masentuneisuuden merkkejä, mutta ketään ei vaikuttanut kiinnostavan. Hänen vanhat ystävänsäkin olivat jääneet sinne entiseen elämään. Nyt oli vain Kieran yksin. Toki hän silloin tällöin kävi juomassa murheitaan pois ja siellä reissuillaan tapasi ihmisen jos toisenkin, myös tyttöjä. Heitä olisi riittänyt, mutta Kieranin tyyli oli vain panna ja sitten kadota - ei hän halunnut luoda suhdetta kehenkään. Ehkä siksi, ettei hän luottanut, mutta myös siksi, että hän pelkäsi muuttuvansa isänsä kaltaiseksi.
Kieran suoritti high schoolin rimaa hipoen ja sen loputtua hänet potkaistiin pihalle laitoksestakin. Aluksi nuorukaisen oli pakko asua kodittomien yömajoissa. Se oli nöyryyttävää ja toisinaan myös pelottavaa, mutta Kieran kesti sen. Sitten eräänä päivänä joku vanhempi manhattanilaisnainen lupasi maksaa Kieranille rahaa tietynlaisia palveluita vastaan. Koska Kieran tahtoi tehdä kaikkensa saadakseen jonkinlaista vakautta elämäänsä, hän suostui. Kovin kauaa Kieran ei kyllä tämän naisen kanssa hengaillut kun löytyi jo toinen. Jonkinnäköistä seuralaispalvelua Kieran taisi siinä huomaamattaan pyörittää. Hän kävi jopa muutamalla strippauskeikalla. Ei hän kummastakaan erityisemmin nauttinut mutta saipahan hän siitä sen verran rahaa, että pystyi itse asiassa viettämään yönsä jossain paskaisessa motellissa vielä paskemman yömajan sijaan.
Pari vuotta sitten Kieran eksyi taas hieman hämärämpään seuraan ja heidän kanssaan he kävivät The Bandit Queenissä hyvinkin usein strippareita katsomassa. Sitten Kieran jo saikin tietää, että kyseinen paikka etsi riveihinsä baarimikkoa. Hetkeäkään Kieran ei epäillyt sinne hakiessaan. Tosin sinne päästyään Kieran meni vähän hiljaiseksi kuullessaan strippibaarin peitetoiminnasta. Ihmiskauppaan Kieran ei suostunut menemään mukaan, mutta huumeiden myyminen tiskin alta ei kuulostanut mitenkään ihmeelliseltä. Laittomalta, toki, mutta ihan siedettävältä. Varsinkin, kun kyseisellä paikalla oli niin hyvät turvatoimet poliiseja vastaan. The Bandit Queenin tiloissa Kieran jopa punkkasi hetken aikaa, mutta sitten paikan omistaja Viktor Vodyanov sai tietää asiasta eikä todellakaan ollut iloinen. Kieran kuvitteli saavansa potkut hetken ajan. Sen sijaan Viktor hankki Kieranille asuntovaunun, joka on vaihtanut paikkaa jo muutamaankin otteeseen.
Vaikka se hullulta tuntuukin, Kieran on tällä hetkellä itse asiassa ihan tyytyväinen elämäänsä. Hänellä on työpaikka - hämärä sellainen - ja edes jonkinlainen varmuus kaikesta. Hänellä ei siis ole mitään hätää ja sitä tunnetta hänellä ei ole ollut koko elämänsä aikana. Ei ennen tätä hetkeä.
Kieran on aina ollut yksinäinen susi. Ei siksi, etteikö hän nauttisi sosiaalisesta kanssakäymisestä vaan siksi, että se on aina ollut helpompaa. Kieranin suurin pelko on nimittäin se, että hän muuttuu vielä jonain päivänä isänsä kaltaiseksi. Nyt nuorukainen on tosin isästään kaukana. Hän ei varsinkaan käytä väkivaltaa kuin vain äärimmäisissä tilanteissa. Itse asiassa Kieran selvittää mieluummin tilanteen kuin tilanteen puhumalla ja se useimmiten onnistuukin hänen nokkelien sanavalintojensa ansiosta. Nuorukainen on itse asiassa hyvinkin sarkastinen ja piikittelevä eikä hän säästele sanojaan, mutta ei suinkaan tahallaan. Se vain on osa sitä mitä hän on. Hän nimittäin sanoo ensin ja katuu vasta jälkeenpäin. Jos katuu. Tämän luonteenpiirteensä takia riitantuu hyvin helposti muiden kanssa.
Kieran on aina lähes liian itsepäinen. Hän ei millään tahtoisi tunnustaa olevansa väärässä ja useimmiten meneekin mielipiteensä kanssa aina hautaan saakka. Ei myöskään siedä kovinkaan hyvin itsekkäitä ja materialistisia ihmisiä. Heille nuorukainen jaksaakin vittuilla aina. Muuten Kieran on kyllä perusluonteeltaan iloinen ja tulee iloiseksi mitä pienimmistäkin asioista. Nytkin hän on hyvin tyytyväinen, vaikka oikeasti hänen elämässään olisikin paljon kaikkea muutettavaa. Ja kai Kieran osittain haaveileekin muutoksesta, mutta osaa kuitenkin tyytyä siihen mitä hänellä on. Ehkä ei kuitenkaan parisuhteissa. Hän etsii suorastaan täydellistä naista eikä tosiaan tyydy vähempään. Jaksaa siis piirittää kiinnostuksensa kohdetta äärimmäisen pitkään. Ihastuu ja rakastuu, mutta myös vihastuu, nopeasti. Oikeastaan hänen elämänsä on kuin tunteiden vuoristorataa. Kieranille ei ole olemassa lieviä tunteita vaan hän kokee kaiken erittäin intohimoisesti tai ei sitten lainkaan.
Kieranin tunteikkuus ja intohimo näkyvät varsinkin hänen musiikkiharrastuksessaan. Rock-tyylinen mies voisi jopa menestyä, mutta ei toistaiseksi ole idealistisesta luonteestaan huolimatta yrittänyt. Ties mitä julkisuus ja high life hänelle aiheuttaisivat. Kieran on mieluummin köyhä ja auttava kuin rikas ja kusipäinen.
Pituutta nuorukaiselle on kertynyt 184 senttimetriä ja hänen vartalonsa on malliltaan ihan suhteellisen miehekäs. Lihaksiakin Kieranilta löytyy, koska hän tekee lihaskuntoharjoitteita suhteellisen useaankin otteeseen. Kaduilla asuessaan opetteli myös itsepuolustusta ja se näkyy vieläkin. Vihreäsilmäinen, ruskeatukkainen. Hyvinkin komea ulkonäöltään ja tietää sen itsekin, hän ei vaan puhu siitä taukoamatta tai käytä sitä hyväkseen. Valitettavasti Kieranin pukeutuminen ei välttämättä ole aina niin tyylikästä. Hänellä on elämässä nimittäin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, miltä hän näyttää. Huolehtii hän sentään hygieniastaan ihan normaalisti. Kieran näyttää siis kokonaisuudessaan normaalilta eikä hänen päällään näe lähes koskaan mitään yliampuvaa.
Kieran is a fictional character and has nothing to do with the person in the photos